Näitähän riittää, raaka-öljynkin hinta on yli 124 dollaria ja uhkaa viime kevään Libya-levottomuuksista johtunutta huippua, joten se olisi sitten huippu vuoden 2008 147 dollarin jälkeen. Tosin uutisen mukaan:

<blockquote>Bensiinilitran hinta on karkeasti 10 senttiä korkeampi kuin edellisessä hintahuipussa vuoden 2008 heinäkuussa.</blockquote>

Miten tuo voi olla mahdollista?
Mekanismi löytyy taannoisesta kirjoituksestani “Valuuttojen Armageddon“, jossa toin ilmi sen seikan, että öljyn hintojen nousu ja Euron heikentyminen ovat myrkyllinen yhdistelmä öljyriippuvaiselle taloudelle, vaikka vienti valuutan devalvoitumisen myötä helpottuisikin. Tuontiöljy, jota pääosin Euroopassa käytämme, kun kallistuu samaa tahtia. Eurolla sai vuonna 2008 1,6 dollaria, kun nyt sillä saa vain 1,33 dollaria. Tämä nostaa öljyn reaalihintaa eurooppalaisille itsessään jo karkeasti viidenneksellä (jos oikein laskin). Todellinen öljynhinta oli siis 2008 huipussaan: 147 / 1,6 = 91,875 euroa ja nyt hinta on 124 / 1,33 = 93,23 euroa.

Onnea Eurooppa. Öljy on meille juuri nyt kalliimpaa kuin ikinä.

Se mikä näissä yksittäisissä uutisissa jää hahmottamatta on öljyhuippu ja sen vaikutusten luoma kokonaisuus. Se on niin hedelmällinen maaperä tuotannon häiriöille, levottomuuksille ja muille mustille joutsenille, että nämä jatkuvat hintoja heittelevät yksittäiset “kriisit” ovat ihan samalla lailla osa öljyhuippua kuin käsi on osa ihmistä. Toki, käsi ei ole ihminen, mutta ilman sitä ihmistä, ei olisi myöskään sitä kättä.

Sarjassamme paskimpia vertauksia ikinä

ps. Tarkkaavaisimmat ehkä huomasivatkin jo, että yläpalkkiin oikealle on ilmestynyt uusi linkki nimeltä Kirja. Käykää kurkistamassa, sitä myös päivitetään ahkerasti.

Liuskeöljy on öljy- ja kaasuliuskeesta tuotettavia keveitä mutta nestemäisiä hiilivetyjä. Sitä tuotetaan liuskekaasun tuotannosta tutuilla menetelmillä, eli horisontaalisella porauksella ja hydraulisella murtamisella (fracking). Tuotanto on usein yhteistuotantoa liuskekaasun kanssa, sillä sen tuotannossa saadaan liuskeesta sekalainen kokoelma kaasuja, neste-kaasuja ja muita kevyitä nesteitä (kaasukondensaatteja). Jotkin liuske-kaasuesiintymät sisältävät huomattavasti enemmän näitä kevyitä nesteitä kuin toiset, ja esimerkiksi vuoden 2012 alussa uutisoitiin, että monet liuskekaasun tuottajat siirtävät isomman osan kalustostaan tuottamaan liuskeöljyä, sillä kaasun hinta oli ylituotannon vuoksi romahtanut eikä se ollut enää kannattavaa.

Liuskeöljyn resurssit
EIA:n ja DOE:n (Department of Energy) arvion mukaan Yhdysvalloissa, jossa pääosa liuskeöljyn tuotannosta tällä hetkellä on, on tuotettavissa olevia resursseja ainakin 24 miljardia tynnyriä. Tämä on enemmän kuin muut todennetut öljyvarat tällä hetkellä yhdysvalloissa (22,3 miljardia tynnyriä). Yhdysvaltojen ulkopuolisia liuskeöljyvaroja ei ole vielä juuri arvioitu, mutta oletettavasti niitä on. Esimerkiksi Ranskassa sijaitsevan Pariisin alueen varoja on arvioitu alustavasti joidenkin miljardien tynnyreiden suuruisiksi. Liuskeöljyn ympäri maailmaa hieman tasaisemmin levittyneet resurssit voisivat hieman helpottaa nykyisten öljyntuottajien kuristusotetta öljyä käyttävästä maailmasta.

Liuskeöljyn tuotanto
Tuotanto on ollut Yhdysvalloissa käynnissä toden teolla vasta muutaman vuoden. Vuonna 2010 Yhdysvalloissa tuotettiin liuskeöljyä 380 000 tynnyriä päivässä, ja vuonna 2011 tuotanto oli lähes kaksinkertaistunut 620 000 tynnyriin päivässä. IEA:n ennusteen mukaan tuotanto jatkaa reipasta kasvuvauhtia lähivuodet, ja vuonna 2016 liuskeöljyn tuotanto vastaisi melkein neljännestä yhdysvaltojen raaka-öljyntuotannosta, ja olisi jopa 1 700 000 tynnyriä päivässä. Öljymarkkinoiden kannalta tämä on varsin merkittävä määrä etenkin sen vuoksi, että vielä muutama vuosi sitten liuskeöljystä ei puhuttu muuna kuin hitaana ja energia-tehottomana kerogeeni-öljyn tuotantona jota ei juurikaan tehty missään. Öljyhuipun näkökulmasta se voi hieman siirtää ja/tai pehmentää tuotantohuippua ja sen jälkeistä tuotannon laskua omalta osaltaan.

Syinä liuskeöljyn tuotannon kasvuun ovat esimerkiksi kaasun hinnan ja öljyn hinnan välisen eron kasvaminen. Tämä on romauttanut kaasusta saatavan tuoton, joten tuottajat ovat siirtämässä kalustoaan “märemmille” alueille, eli sinne missä tuotanto on nestepitoisempaa. Tämä saattaa puolestaan kohottaa kaasun hintoja, ja hillitä Yhdysvaltojen sähköyhtiöiden uusia kaasuvoimala-hankkeita.

Liuskeöljyn tuotanto käyttäytyy samankaltaisesti liuskekaasun kanssa, eli alussa tuotanto on varsin nopeaa, mutta se putoaa varsin nopeasti. Viidessä vuodessa tuotanto putoaa yleensä kymmenykseen alkuperäisestä. Yhdestä poratusta kaivosta saadaan tyypillisesti 300 000-700 000 tynnyriä öljyä. Tämä johtaa siihen, että uusia kaivoja pitää porata jatkuvasti, jotta tuotanto pysyy samana tai saadaan kasvamaan. Vain kuukauden tauko porauksessa johtaa tuotantoalueen tuotannon laskuun, kuten koettiin 2010 joulukuussa Bakkenin tuotantoalueella, jossa epäsuotuisa sää katkaisi poraustoiminnan kuukaudeksi.

Tuotannon hinta
IEA:n mukaan liuskeöljyn tuotannon hinta on noin 50 dollaria tynnyriltä. Niinpä jo pitkään sadan dollarin lähellä oleva öljyn hinta kannustaa liuskeöljyn tuotantoon.

Yhdysvaltojen tuotantoalueella paikallinen infrastruktuuri on toiminut viime aikoina pullonkaulana. Öljyputkien kapasiteetti ei riitä siirtämään öljyä jalostamoihin, ja Oklaholman markkinapaikalla on tämän vuoksi ollut ylitarjontaa. Tämä on puolestaan johtanut siihen, että paikallinen WTI-öljyn ohjehinta on viime vuodet ollut merkittävästi muita vertailuhintoja, kuten Brent-öljyä, alempi.

Tuotannon ympäristövaikutukset
Liuskeöljy on kevyttä, ja siten helpompaa jalostaa kuin raskaat öljyt ja bitumi. Tällä perusteella sen kasvihuonekaasu-päästöt ovat lähellä perinteistä öljyä. Koska osa tuotannosta on kaasua, seuraa tuotannosta kuitenkin merkittäviä metaanipäästöjä, kuten liuskekaasunkin tuotannosta. Metaani on erittäin voimakas kasvihuonekaasu, ja tuotannossa ja kuljetuksissa tapahtuvien vuotojen vuoksi maakaasu on muutamassa tuoreessa tutkimuksessa arvioitu lyhyemmällä tähtäimellä jopa hiiltä pahemmaksi päästölähteeksi. Tosin hiilen ilmastovaikutuksia vastaavasti nostettiin tutkimuksissa sen louhinnassa tapahtuvien metaanipäästöjen vuoksi. Liuskeöljyn tuotannon päästöjä ei ole vielä kattavasti tutkittu, mutta tuotannon ollessa samankaltaista liuskekaasun tuotannon kanssa, ovat päästötkin todennäköisesti samankaltaiset, eli ilmaston kannalta erittäin haitalliset. Kuten muutkin epäkonventionaaliset fossiiliset polttoaineet, liuskeöljy täytyy jättää liuskeeseen, mikäli haluamme pitää ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuden riskirajojen alapuolella.

Liuskeöljyn tuotanto tapahtuu toistaiseksi maalla, joten riskit suurempiin teollisuusonnettomuuksiin ovat pienemmän kuin esimerkiksi syvänmeren porauksissa.

Paikalliset ympäristövaikutukset liittyvät tuotantomenetelmään, jossa maan alle ruiskutetaan satoja eri kemikaaleja fracking-prosessin yhteydessä. Näiden on pelätty saastuttavan alueen pohjavettä. Ympäristölainsäädäntö ja paikallisten vaikutusten selvittäminen voivat hillitä liuskeöljyn tuotannon kasvua merkittävästi ympäri maailmaa.

Liuske-öljy Suomen kannalta
Suomen kannalta liuskeöljyn merkitys on välillinen. Sen tuotanto vähentää Yhdysvaltojen öljyn tuontitarvetta lyhyellä tähtäimellä, joka puolestaan laskee tai vähentää painetta nostaa öljyn maailmanmarkkinahintoja ja tekee öljymarkkinoista hieman vähemmän kireät. Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä se voi myös loiventaa öljyhuipun jälkeistä tuotannon laskua hieman muidenkin maiden käynnistäessä mahdollisesti tuotantoaan. Suomella ei tiettävästi ole omia liuskeöljyvaroja, mutta niitä on arvioitu olevan Euroopassa muissa maissa kuten Ranskassa.

Lähteet:
IEA WEO 2011
IEA Oil Market Report 12/2011

We will also pursue additional support from the Charles G. Koch Foundation. They returned as a Heartland donor in 2011 with a contribution of $200,000. We expect to push up their level of support in 2012 and gain access to their network of philanthropists, if our focus continues to align with their interests. Other contributions will be pursued for this work, especially from corporations whose interests are threatened by climate policies.

You can’t make this shit up!

Tai oikeastaan, Heartland-instituutti väittää että juuri noin on käynyt. Samalla kun se tämän jutun mukaan myöntää että dokkarit on todella vahingossa vuodettu, niin se sanoo myös että itse ilmastostrategia on kuitenkin väärennös (julkaisijoita/levittäjiä odottanee oikeushaaste ja jalkapuu).

Ohessa linkitetyt dokkarit vielä, jotta voitte tarkastella itse:

Seuraavaksi esittelen lyhyesti Richard Heinbergin Peak Everything -kirjassa esille tuomat kestävyyden (sustainability) viisi aksioomaa (aksiooma on siis itsestään selvä totuus). Pidemmittä puheitta, mennään asiaan, siis aksioomiin.

Aksiooma 1 – Tainterin Aksiooma
Yhteiskunta joka käyttää kriittisiä resursseja kestämättömästi romahtaa.
(A society that continues to use critical resources unsustainably will collapse)
Poikkeus: Romahdus voidaan välttää löytämällä korvaavia resursseja.
Rajoitus poikkeukseen: Rajallisella planeetalla mahdollisten korvaajien määrä on rajallinen.

Kautta historian tämä on pitänyt paikkansa. Yksi toisensa jälkeen historian mahtavat sivilisaatiot ovat romahtaneet, kun ne ovat käyttäneet resurssejaan (ja muiden resursseja esim. antiikin Rooman tapauksessa) kestämättömästi. Olen melko varma että ne kaikki pitivät itseään voittamattomina, romahtamattomina, aivan kuten mekin. Jäljelle jää lähinnä sen ihmetteleminen, millainen romahduksesta tulee ja millä vauhdilla se etenee.

Aksiooma 2 – Bartlettin Aksiooma
Väestön kasvua ja / tai resurssien kulutuksen kasvua ei voida ylläpitää.
(Population growth and/or growth in the rates of consumption of resources cannot be sustained).

Vaikka ihmispopulaatio on kasvanutkin onnistuneesti viime vuosisatoina eksponentiaalista vauhtia, ihan perusmatematiikka (eksponenttifunktio) kertoo meille että tämä kasvu ei voi jatkua loputtomiin. Vain yhden prosentin kasvuvauhdilla maapallon väestö kaksinkertaistuu noin joka 70. vuosi. Kahden prosentin kasvulla tuplaantuminen vie noin 35 vuotta. 7 prosentin vauhdilla noin 10 vuotta. Pointti on se, että mitään kasvuprosenttia, vaikka se olisi kuinka pieni hyvänsä, ei voida jatkaa ikuisesti. Yhden prosentin kasvuvauhdilla vuoteen 3050 mennessä maapallolla olisi yksi ihminen per neliö maata, mukaan lukien vuoret ja aavikot, mutta aivan varmasti rajat tulevat vastaan jo kauan ennen sitä. Sama pätee luonnonvarojen käyttöön, ovatpa ne sitten uusiutuvia tai uusiutumattomia. Kasvua ei voi jatkaa loputtomiin. Lisäksi, vaikka saisimme toisen maapallon asuttavaksemme ja jakaisimme populaation sinne, sekin täyttyisi prosentin kasvuvauhdilla seuraavassa 70 vuodessa siitä vuodesta, kun maapallo olisi täynnä. Seuraavaa tuplaantumista varten pitäisikin löytää sitten kaksi planeettaa, ja sitten neljä jne…

Aksiooma 3
Ollakseen kestävää, uusiutuvien luonnonvarojen kulutuksen pitää olla pienempää tai samansuuruista, kuin niiden luontainen uusiutumisvauhti.
(To be sustainable, the use of renewable resources must proceed at a rate that is less than or equal to the rate of natural replenishment).

Uusiutuvat ovat uusiutuvia vain jos niiden käyttö ei vähennä niiden uusiutumisvauhtia. Metsiä voidaan hakata liikaa, vettä voidaan käyttää liikaa, kalakantoja voidaan kalastaa liikaa, ja nämä kaikki johtavat kyseisen uusiutuvan luonnonvaran romahtamiseen ja uudistumisen loppumiseen. Huomioitavaa on myös se, että uusiutumisvauhtiin voi vaikuttaa muukin kuin liikakäyttö, kuten elinympäristön heikentyminen. Liian pahasti romahtaneiden uusiutuvien pitää antaa toipua kenties vuosikymmeniä (tai noh, jopa vuosituhansia) ilman minkäänlaista käyttöä tai hyvin vähäisellä käytöllä, jotta ne palautuisivat “uusiutuvaksi”.

Aksiooma 4
Ollakseen kestävää, uusiutumattomien luonnonvarojen käytön tulee pienentyä vähintään samaa tahtia kuin varat supistuvat.
(To be sustainable, the use of non-renewable resources must proceed at a rate that is declining, and the rate of decline must be greater than or equal to the rate of depletion).

Matemaattisesti, mikäli uusiutumattoman resurssin käyttö pienenee vähintään samaa vauhtia kuin sen (tunnetut) varat, sitä riittää yhä pienenevässä määrin käyttöön teoriassa ikuisesti. Tekniikan kehittyessä käytettävissä olevat varat voivat toki myös lisääntyä. Jäljellä olevien varojen laskeminen on tietysti oma ongelmansa, sillä uusia löytöjä tehdään. Olettamuksia voidaan kuitenkin tehdä esimerkiksi uusien löytöjen vauhdin perusteella ekstrapoloimalla.

Aksiooma 5
Kestävyys vaatii, että ihmistoiminnan ympäristöön päästämät aineet minimoidaan ja tehdään vaarattomiksi biosfäärin toiminnan kannalta.
(Sustainability requires that substances introduced into the environment from human activities be minimized and rendered harmless to biosphere functions).

Mikäli muita aksioomia noudatetaan, vähentää se myös viidennen aksiooman tarvetta saasteiden todennäköisesti vähentyessä muutenkin. Kaikissa tapauksissa näin ei välttämättä ole, ja erilaiset jätteet voivat uhata varsinkin paikallisia elinympäristöjä. Lisäksi, kuten esimerkiksi ilmastonmuutoksen kanssa on huomattu, hiilen käyttö pitää lopettaa paljon nopeammin kuin aksiooma 4 antaa ymmärtää, mikäli haluamme että planeetta säilyy meille suotuisana ja elinkelpoisena.

En saanut valitettavasti tätä upotettua sivulle. Virkistävää välillä katsella ja kuunnella “optimistisia” näkemyksiä maailman öljyntuotannon näkymistä. Täytyy koettaa lukea tuo esitelty “The Quest” -kirja jossain vaiheessa, vaikka peak oil -hörhöt ovat sen näkymät pitkälti lytänneetkin. Itseäni hämmästyttää, että tavallaan ihan samoista asioista puhuvat eri tahot saavat sanomansa kuulostamaan ihan päinvastaisilta, sillä molemmilla “osapuolilla” on käytännössä samat tiedot käytössään. Yergin mainitsee syvänmeren öljyn ja tiukan kevyen öljyn aika useasti “esimerkkeinä” kasvavista tuotannoista, mutta tilanne taitaa olla se, että ne ovat ne ainoa kasvavat tuotannot, ja niiden kasvuvauhti ei ole välttämättä riittävä. Mielenkiintoista nähdä, mihin yli satasen öljynhinnat johtavat tuotannon kasvattamisen kannalta.

Toki energia ja resurssiniukkuus tuodaan kirjassa esille, mutta jonkinlaisessa sivuroolissa. Kun luin kirjan ja “sulautin” sen tarjoamat vaihtoehdot ja mielikuvat perusteluineen omaan näkemykseeni maailman geopoliittisen tilanteen varsin mahdollisista tulevista suunnista, niin ei siitä ainakaan parempi olo tullut. Lopussa kirjoittaja tosin urheasti toi esille myös mahdollisuuksia ja positiivisia asioita, joten köyden paikan katselun saattoi jättää tekemättä.

Hän siis kertoo monia syitä ja vaikuttimia sille, miksi asiat eivät kenties mene niin positiivisesti kuin haluaisimme kuvitella. Luulin että minulla oli tiedossani syitä jo riittämiin, mutta Haukkala onnistuu tuomaan esille joitain uusia ja lisäämään perspektiiviä joihinkin vanhoihin.

Kirja oli kohtalaisen lyhyt, alle 200 sivua, ja miellyttävän helppolukuinen. Parasta siinä oli suomi-keskeisyys, sillä tähän mennessä olen tätä aihetta käsitteleviä teoksia lukenut/kuunnellut pääosin Yhdysvaltojen näkövinkkelistä, sekä globaalilla otteella (The Next Decade, 2011, George Friedman) että enemmän tai vähemmän Yhdysvallat vastaan Kiina -asetelmalla (Red Alert, 2011, Stephen Leeb ja That used to be Us, 2011, Thomas Friedman). Välillä tuli jo olo että tunnen Yhdysvaltojen geopoliittiset kuviot ja jopa historian paljon paremmin kuin Suomen, ja tähän saumaan Hiski Haukkalan teos iski erinomaisesti. Se päivitti jo pahasti unohtuneet Suomen historian geopoliittiset käännekohdat, ja jatkoi sitten Suomen tilanteen, ja globaalin tilanteen analysointiin Suomen näkökulmasta.

Venäjä vie kirjasta ison osan, eikä suotta. Olen itse kiinnostunut Venäjän meiningeistä viime aikoina monistakin syistä, se tietysti päällimmäisenä että 94 prosenttia öljystämme tuodaan sieltä. Osio tuli siis ahmittua hyvällä ruokahalulla. Sain teoksesta jopa muutaman herkullisen sitaatin omaan teokseemme sen Venäjää ja sen öljyä koskevaan osaan. Kiitos Hiskille näistä, toivottavasti et pahastu.

Virkistävää oli havaita se, että kirjoittaja toi auliisti ilmi eri asiantuntijoiden ja tutkijoiden välillä täysin päinvastaisiakin näkemyksiä tiettyihin asioihin, ennen kuin löi pöytään omansa. Se antoi samassa paketissa asioille laajempaa taustaa ja toi myös uskottavuutta. Kirjan myötä näen myös ulkopolitiikan hieman uusin silmin, ja se kieltämättä lisää mielenkiintoa siellä tapahtuvia asioita kohtaan.

Mitä olisin toivonut lisää (eli jos kirja olisi ollut paksumpi) niin ehkä enemmän energian ja raaka-aineiden jatkuvasti kasvavan geopoliittisen osuuden käsittelemistä nykyistä tarkemmin, ja kenties Kiinan (ja ehkä Intian) pinnallinen pyyhkäisy olisi voinut olla syvempi, ottaen huomioon sen kasvavan mahdin (ja mahdollisen romahtamisen). Öljystä kiinnostuneena myös Lähi-idän tilanteesta olisin mielelläni kuullut Hiskin ajatuksia, mutta ne eivät Suomeen niin tiiviisti kenties liity.

Kaiken kaikkiaan yleiskatsauksena sopivan kevyt (paikoin hieman liian kevyt), ja Suomen sekä Venäjän kuvioita ajatellen sopivan syvä katsaus näin “aloittelijalle”. Vaikea sanoa mitä alan asiantuntijat ovat mieltä, mutta pystyn kyllä suosittelemaan teosta ihmisille, joiden kiinnostus ulkomaita kohtaan on jotain muutakin kuin Pariisin uusimmat muotitrendit tai Thaimaan aurinkolomat.

Ja jos näitä tähtiä tai pisteitä jaetaan, niin antaisin tälle omasta näkökulmastani 4½ viidestä.

Suomen muuttuvat koordinaatit (adlibris)
Kirjailija: Hiski Haukkala
Kustantaja: Gummerus
Sidosasu: Sidottu
Kieli: suomi
Julkaistu: 2012
Sivumäärä: 196
ISBN10: 951208791X
ISBN13: 9789512087914

ps.
Kyytipojaksi voi silmäillä IEA:n WEO 2011 raportin analyysini osaa nimeltä “Venäläinen Ruletti“.

Nyt sitten laittakaa tulemaan parannusehdotuksia, tarkennuksia, lisäyksiä, kysymyksiä ja palautetta. Nyt on nimittäin se vaihe, jolloin muokkaaminen on helpointa tehdä. Puolen vuoden päästä on turha tulla itsemään, että miksi korvavaikkua ei käsitelty energianlähteenä, vaikka se on uusiutuvaa ja käy suoraan mopon tankkiin.

Alaotsikoiden järjestys on heitetty hatusta eikä sitä ole naulattu kiinni mihinkään. Tällä sisällöllä arvioitu kirjan pituus on jossain 300 000 merkin hujakoilla (ehkä pari sataa sivua?).

Muokkasin luetteloa 17.2. ja merkkasin muuttuneet kohdat sinisellä fontilla.

Sisällysluettelo 17.2.2012
Suomi Öljyn jälkeen

Esipuhe

Johdanto – Mitä Öljy On?

• Öljyn synty, eri laadut, jalosteet.
• Öljyn asema globaalissa geopolitiikassa
• Öljyn merkitys maailmankaupassa
• Öljy jokapäiväisessä elämässämme:
•       Hyödykkeet, logistiikka, ravinto, energiantuotanto, energianlähde, uusiutumaton luonnonvara

1. Mikä on öljyn tuotantohuippu

• Teoria & Historia (lyhyesti)
• Tuotannon tilanne nyt (myös katsaus vapailla markkinoilla olevaan öljyyn vs. kokonaistuotanto)
• Aiheen näkymättömyys mediassa ja julkisessa keskustelussa (miksei aiheesta keskustella)
• Lähteitä: Eri tahojen raportit öljyhuipusta ja sen vaikutuksista:
• o     IEA, Bundeswehr, JOE 2010 (Pentagon), ITPOES, BITRE, Nature…

2. Öljyhuipun lisäksi: muita tekijöitä jotka vaikuttavat saatavilla olevan öljyn määrään jatkossa
2.1 Tuotantopuolen tekijät

• Tuotannon EROEI eli nettoenergia
• Öljyn laadun ja sijainnin merkitys
• Resurssinationalismi (öljyvarojen kansallistaminen ja sen merkitys globaalin tuotannon tilanteeseen)
• Miksi tuotannon tehokkuus on pahasta (Öljynkentän tuotannon kiirehtiminen vähentää lopullista tuotantoa ja tekee tuotannon laskusta jyrkemmän)
• Teknologian rajoitteet, joita ei pystytä ratkaisemaan. (Öljyä ei saada lisää teknologialla maan kuoreen)

2.2 Kulutuspuolen tekijät

• Yhteiskunnan ylläpito ja korvaava energiantuotanto (korvaavan tuotannon rakentamisen etupainotteisuus, ns. energy trap -konsepti ja energy rate of return)
• Tuottajamaiden oma kulutus ja elintaso (ns. export land model)
• Taloudelliset rajoitteet (jos kallis öljy ei käy kaupaksi, sitä ei tuoteta)
• Kasvava asiakaskunta / väestönkasvu

2.3 Takaisinkytkennät markkinoiden ulkopuolelta / muut syyt

• Pakokauhu ja paniikki (70 ja 80 luvun kriisit joissa vain pieni osa tuotantoa poistui aiheutti paniikin)
• Poliittinen epävakaus öljyntuottajamaissa (ja USA:n venytetty sotakoneisto)
• Öljyntuotannon ja infrastruktuurin haavoittuvuus (ääriliikkeet, sabotaasi, vihamieliset hallinnot jne)
• Poliittiset reservit
• Ympäristönsuojelu, sääntely, ilmastonmuutoksen hillintä

3. Vaihtoehtoiset polttoaineet ja öljyn korvaaminen
3.1 Vaihtoehtoiset ja epätavanomaiset polttoaineet

• Fischer-Tropsch -menetelmä (esittely menetelmästä ylipäätään, koska on ainoita toimivaksi todistettuja markkinoilla olevia ratkaisuja hiilen tai biomassan nesteytykseen)
• Syvänmeren öljy
• Arktinen öljy
• Öljyhiekka
• Liuskeöljy (light tight oil)
• Kerogen-öljy / Palava kivi (perinteinen “liuskeöljy”)
• Kivihiili (CTL, nesteytys)
• Biomassa / biopolttoaineet
• Maakaasu/biokaasu (kaasun nesteytys/jalostus tai käyttö suoraan)

3.2 Öljyn vaihtaminen muihin energiamuotoihin

• Sähköistäminen
• Vetytalous

4. Öljyn vaikutukset yhteiskunnassa ja toimenpide-ehdotuksia eri aikajänteillä. (Toimenpide-ehdotuksia tehdään sekä yksilön että valtiovallan (poliitikot, virkamiehet, kunnallispoliitikot) näkökulmasta. Olemme skeptisiä poliitikkojen suhteen, mutta joku yksilö voi omia näkymiään ehkä parantaa…)

• Suomalaisten suhde öljyyn
• Venäjän tuotanto ja tilanne sekä näkymät
• Liikenne ja logistiikka
• Maatalous ja ruoan tuotanto
• Yhteiskunta- ja kaupunkirakenne (kunnallisen tason politiikka ja valinnat, asuminen)
• Muu energiantuotanto ja infrastruktuuri (öljyn kerrannaisvaikutukset energiantuotannossa)
• Talousjärjestelmä
• Elinkeinorakenne (Työelämä)
• Kansallinen turvallisuus (sekä sodankäynti ja Puolustusvoimat)
• Ilmastonmuutos ja ympäristönsuojelu

5. Yhteenveto (on vielä enemmänkin lista käsiteltävistä asioista kuin “otsikoista”)

• Miltä öljyhuippu näyttää (ei näy välttämättä suoraan kansalaisille)
• Miksi aihe ei ole suosittu julkisuudessa tai talouselämässä
• Helppoa ja ilmaista lounasta ei ole
• o    Muutosvastarinta ja muutosjohtaminen. Vertaa ilmastonmuutos ja velkakriisi, jotka vaativat muutoksia ihmisten totutuista tavoista (joka on ihmiselle vaikea tehdä varsinkin ensimmäisenä) ja saavutettujen etujen karsiminen on vastenmielistä.
• o    ash, milton, group think, auktoriteettien vaikutus, kansalaisten ajattelun rajoitteet ja suhtautuminen esitettyihin varautumisehdotuksiin
• o    valinnat, huono omatunto, mitä voi tehdä, suhtautumisvaihtoehdot, henkiset vaihtoehdot: hyödyntää systeemiä itsekkäästi tai tinkiä elämänlaadustaan

• (pakotettu) Degrowth? (Muutosvastarinta, Talouskasvun ja energiankulutuksen suhde)
• o    Kirjan esittämät toimenpide-ehdotukset perustuvat oletukseen, että ihmiset ja ihmisyhteisöt tulevat jatkossakin toimimaan inhimillisesti – kaikkine heikkouksineen. Näin ollen utopistisia odotuksia ihmisten vapaaehtoisesta henkisestä muodonmuutoksesta ja siihen pohjautuvien rakenteiden ja toimintatapojen hyväksyttävyydestä ei oteta esitysten pohjaksi.
• Historiallinen perspektiivi: diamond, tainter, kompleksisten yhteiskuntien energia riippuvuus ja hauraus, positiivinen/neutraali kompleksisuus, maslowin tarvehierarkia
• Tulevaisuuden elinkeinot, työt, työn arvo
• Hyvinvointiyhteiskunnan mahdollisuudet
• o       Miten pienenevä piirakka jaetaan
• o       Kuka sen jakaa tehokkaimmin ja kuka oikeudenmukaisimmin? (Markkinat, eturyhmät, poliitikot, asiantuntijat/teknokraatit/virkamiehet?)

Jälkisanat, jos jotain jäi sanomatta.

Myös keskustelu uutisista on sallitua ja suotavaa. Voit julkaista halutessasi uutisen ilman sen syväluotaavampaa kommenttia, mutta otsikko olisi kiva olla mukana. Julkaisen joistain uutisista ihan oman artikkelin niinkuin tähänkin asti, jos tulee jotain mielenkiintoista ja analyysiä vaativaa.

Helmikuu 2012

LEDien hinnat
Suomalaisissa rautakauppoissa LED-valaisimien hinnat ovat vielä varsin suolaiset. Alle 30 euron on turha löytää kovinkaan käyttökelpoisia lamppuja, ja tehot sekä valikoima ovat vielä varsin rajattuja. Jos otan siis valaisin-budjetiksi vaikkapa 150 euroa, saan sillä ehkä 5 uutta lamppua. Se on hyvä alku, mutta koemielessä päätin kokeilla myös jotain muuta. Hankin nimittäin valtaosan lampuistani “Kiinasta”, verkkokaupasta. Siellä käyttökelpoisten, yleisvalaistukseen soveltuvien LED-lamppujen hinnat ovat toimitettuina suunnilleen välillä 10-15 euroa, joten 150 euron budjetilla saa 10-15 lamppua. Ongelmilta ei kuitenkaan vältytty, sillä pari lamppua olivat susia jo saapuessaan, ja takuu-valitusten tekeminen ei jaksanut itseäni kiinnostaa niin paljon että olisin siihen ryhtynyt. Otinkin vaihtelevan laadun “as the cost of doing business”, sillä hintaero suomalaisiin marketteihin oli vielä voimakkaasti Kiinalaisilla.

Vaikutelma
Ledien valo on usein valkoisen kirkasta, ja olen huomannut että pidän siitä oikeastaan paljon enemmän kuin energiansäästölamppujen tai hehkulamppujen keltaisemmasta loisteesta. Marras-joulukuussa tuntui ihanalta täyttää tupakeittiö valkoisella kirkkaalla valolla, joka saatiin aikaan kolmen “polttimon” kattoplafondista, jossa siis kolme LED-valaisinta. Niiden nerokkuus piilee siinä, että Ledit on suunnattu lampussa vain yhdelle suunnalle, eli lampun ollessa katon rajassa sivuttain, niin yksi pitkistä sivuista on täytetty Ledeillä, ja tämä suunnataan alaspäin. Kattoplafondin ollessa kyseessä tämä on suoranainen nerokkuuden huipentuma, sillä kaikki valo suuntautuu sinne minne pitääkin, lampusta suoraan alas. Roikkuvissa varjostimissa tämä ei tietenkään oikein käy, mutta meillä on asunnossa äkkiä laskettuna 5 plafondia joissa paikat yhteensä kahdeksalle lampulle (joista 5 on tällä hetkellä Ledejä).

Muita hyviä puolia ledeissä on se, että ne syttyvät heti, toisin kuin energiansäästölamput. Niissä on myöskin vähemmän ympäristömyrkkyjä kuin perinteisissä energiansäästölampuissa jotka ovat ongelmajätettä (en ole varma mitä jätettä ledit on, anyone? Elektroniikkaa?)

Mittaustuloksia
Kattovalaisimista on hankala mitata kulutusta mittarilla, mutta pöytävalaisimella sain mielenkiintoisia tuloksia. Lukuvaloksi soveltuvan led-kohdevalaisimen ollessa kyseessä mittari ei inahtanutkaan. Ei watin wattia. Testasin mittarin sitten myös energiansäästö-lampulla, joka oli pientä ja himmeää mallia, olisiko ollut 3-5 watin luokituksella, niin silloin mittari näytti 2-3 wattia. Mittarissa siis pientä epätarkkuutta, mutta vaikutelma oli varsin positiivinen led-valaisimelle. Yleisvalaistukseen käyttökelpoiset led-valot lienee välillä 5-8 wattia (400+ lum), ja omissa kokemuksissani niiden valaisuteho on varsin hyvä.

Jos sitten vertaillaan hintoja energiansäästölampun ja LED-lampun välillä, on tilanne mielenkiintoinen. Oletetaan että lamppua poltetaan 1 000 tuntia vuodessa. LEDin teho on 7 wattia ja vastaavan energiansäästölampun 14 wattia. Vuodessa kulutusta tulee siis 7 kWh ja 14 kWh. Jos sähkön hinta on 14 senttiä / kWh, ledin poltto maksaa 98 senttiä, ja energiansäästölampun poltto 1,96 euroa. Noin euron säästö vuodessa, hurraa! (olettaen että emme laske saatua lämmitysenergiaa ja toisaalta vähentynyttä viilennystarvetta mitenkään mukaan). Jos ledistä maksaa siis 30 euroa ja energiansäästölampusta 3 euroa, kestää 27 vuotta että se maksaa itsensä takaisin. Ei ihan unelma-sijoitus vielä näillä hinnoilla. Toisaalta, jos Kiinan hinnoista voi jotain päätellä, niin LEDien hinnoissa on laskuvaraa helposti 60 % jo tänä päivänä, jolloin takaisinmaksu-aika putoaa muutamaan vuoteen. Kun otetaan huomioon energiansäästölamppujen myrkyllisyys ja ongelmajätteys sekä hidas syttyminen, alkavat ledit vaikuttaa entistä houkuttelevammilta.

Projektin jälkeen kaapissa on ylimääräisiä energiansäästö-varalamppuja vuosien tarpeisiin, joten tuskin tulen jatkossa hankkimaan muita kuin ledi-lamppuja. Tosin kestää vielä tovi että ostan niitä suomesta, sillä täällä hinnoissa on vielä aimo annos ilmaa ja uutuudenviehätystä.

ps.
Tyhmin keksintö ikinä?
Lampunvarjostin. Siis tehdään laite, jolla kaapataan osa valaisimen valotehosta varjostimeen, ja siten heikennetään edelleen sen tuottamaa valotehoa per kulutettu watti. Hitto miten nerokasta, mutta näitä varjostimia on kodit täynnä. Noh, niiden pääasiallinen tehtävä on lienee ainakin joskus ollut pehmentää valaisimen aiheuttamaa häikäisyä. Nykyisin voisi tosin argumentoida että pääasiallinen tehtävä on tukea sisustuksellista kokonaisuutta, eli näyttää hyvältä, monesti energiantehokkuuden kustannuksella. Olisiko EU:n syytä direktiivillä määritellä sallittujen valaisimien tehoa alentava maksimivarjostus?

Globaali öljyntuotanto-kuvaaja, jonka mukaan öljyhuippu vuonna 2017

Noh, monet voivat todeta että kyllähän tuollaisen käppyrän kuka tahansa osaa piirtää, ja toisaalta, millä todistaa että raportti on todella se, mitä se sanoo olevansa? Yli 400-sivuinen raportti kuitenkin sisältää tuotanto-luvut ja mallien mukaiset tuotannon ennusteet, joten tuloksen voi laskea myös itse ja lukujen järkevyyden tsekata. Koska kyseessä on varsin tuore uutinen, niin joku varmasti laskeekin, kunhan hieman aikaa kuluu. Sitä odotellessa voi käydä vaikka vilkaisemassa Suomen tämänhetkisen primäärilähteen, Venäjän (ja kumppaneiden) tuotannon tulevaisuutta:

Euraasian öljyntuotannon kuvaaja, jonka mukaan romahdus on tiedossa melko lähivuosina. Jännittävä nähdä miten todellisuudessa käy.

Raportin tärkeimmät käppyrät ja kommentit on julkaistu myös täällä. Kuvaajien alla on myös tiukkoja kysymyksiä Australian hallinnolle raporttia koskien. Itse raportin voi ladata pdf-muotoisena täältä. Australian Daily Telegraph on myös uutisoinut asiasta täällä.